Antiikin Akropoliksesta Technopolikseen – tarina toimiston historiasta

Mutta kuinka antiikkinen keksintö toimisto oikeastaan onkaan? Mullistavatko internet-yhteys ja digitalisaatio työnteon lopulta niin perustavanlaatuisesti, ettei toimistoa tarvita enää lainkaan? Millaisten mullistusten seurauksena me ylipäätään olemme päätyneet nykyisen kaltaisiin toimistoihin sähköpöytiemme ääreen läppäreitä nakuttelemaan?

Maailman todennäköisesti vierailluin toimisto on Firenzessä sijaitseva Uffizi, joka nykyään toimii kuuluisana taidegalleriana. Herttua Cosimo I de' Medicin hallinnon käyttöön 1500-luvulla rakennettua palatsia pidetään usein yhtenä maailman ensimmäisistä toimistokäyttöön rakennetuista rakennuksista.

Nykyistä toimistotyötä muistuttavaa työtä on ollut kuitenkin jo kauan ennen Medicin Uffizia. Valtion viljasatoa savitaululle kirjaavat muinaisen Babylonian kirjanpitäjät ja antiikin aikaisen temppelikirjaston hämärissä puurtavat käsikirjoitusten kopioijat olivat eräänlaisia nykypäivän valkokaulustyöntekijöiden edeltäjiä. Nykypäivän vastineidensa tapaan he työskentelivät ennen kaikkea tiedon, tekstien ja numeroiden parissa ja olivat varsin oppineita – luku- ja kirjoitustaito eivät olleet mitään jokamiehen ja -naisen osaamista.

Pitkään varhaiset toimistojen edeltäjät palvelivat ennen kaikkea valtion hallintoa ja taloutta. Suurin osa ihmisistä työskenteli vielä pääasiassa kotoaan käsin. Ihmiset kuitenkin kokoontuivat jo tuolloin yhteen myös työnteon, verkostojen luomisen ja kaupankäynnin merkeissä. 1600–1700-lukujen Englannissa kahvila oli tärkeä kohtaamispaikka. Siellä ihmiset yhteiskunnan eri aloilta kohtasivat toisiaan, keskustelivat ajankohtaisista aiheista ja kuulivat uusimmat uutiset. Kahviloissa tapahtuikin paljon sellaista, mitä kutsuttaisiin verkostoitumiseksi ja niissä tapahtuneilla kohtaamisilla oli merkittävä rooli myös muun muassa rahoitusmarkkinoiden ja lehdistön kehityksessä.

Suuret, yksityisten, kaupallisten toimijoiden toimistot syntyivät pääasiassa vasta teollistumisen myötä. Puhelimen, lennättimen ja rautateiden keksiminen mahdollistivat sen, ettei yritysten markkinointia ja hallintoa tarvinnut enää toteuttaa tuotannon kanssa samassa paikassa, vaan ne saatettiin keskittää yhteen paikkaan. Tätä voidaan pitää eräänlaisena modernin toimiston synnyinhetkenä.

1800- ja 1900-lukujen taitteen "modernit toimistot" olivat kuitenkin vielä melko kaukana nykyisen kaltaisista toimistoista, jotka pyrkivät vaalimaan työntekijöiden työhyvinvointia ja ruokkimaan motivaatiota ja luovuutta. Teollistumisen ajan alussa toimistotyöhön suhtauduttiin monin paikoin samaan tapaan kuin tuotantotyöhön: työ pyrittiin purkamaan mahdollisimman yksinkertaisiin osiin, joista kustakin huolehti yksi työntekijä ja työn laatu pyrittiin standardisoimaan. Tilaa omalle ajattelulle ei keskivertotoimistotyöntekijällä juuri ollut. Työnjohtaja valvoi riveissä kirjoituskoneidensa ääressä puurtavia toimistotyöläisiä.

Kulutusyhteiskunnan synty muutti lopulta myös toimistoja ja toimistotyön luonnetta. Koska kilpailu kuluttajista oli kovaa, oli yritysten panostettava imagoonsa ja brändiinsä ja ilmennettävä näitä toimiston ja toimistorakennuksen houkuttelevaan ulkomuotoon. Kilpailun kiihtyminen asetti myös vaatimuksia toimistotyöntekijöille. Liukuhihnamaista työtä tekevien kirjurien sijaan toimistoihin tarvittiin yhä enemmän osaavaa, luovaa ja innostunutta väkeä tuotekehityksen ja markkinoinnin tarpeisiin. Kilpailu parhaista työntekijöistä kannusti yrityksiä kehittämään toimistojaan paitsi ulkoa myös sisältä.

Aluksi toimistojen muutoksessa mentiin yritysimago ja ulkokuori edellä, mutta pikkuhiljaa toimistojen suunnittelussa alettiin nähdä, että toimistojen suunnittelussa pitäisi ennen kaikkea lähteä liikkeelle työntekijöistä ja heidän tarpeistaan. Tämän ajattelutavan myötä syntyi myöhemmin hyvän työympäristön irvikuvaksi muodostunut toimistokuutio, "cubicle".

Tämän myöhemmin monessa paikassa niin parjatun keksinnön tarkoituksena oli tarjota työntekijöille mahdollisuus keskittyä työhön omassa rauhassaan ja toisaalta kohtaamisia ja kommunikaatiota työkavereiden kanssa. Ei enää niin kaukainen ajatus nykypäivänkään näkövinkkelistä.

Ennen kuution kehittämistä sen keksinyt Herman Miller oli kehittänyt eräänlaisen varhaisen monitilatoimiston, joka ei kuitenkaan päässyt suureen suosioon. Tänä päivänä monitilatoimistot ovat kasvattaneet suosiotaan, mutta aivan kaikkia ajatus omasta työpisteestä luopumisesta ei miellytä.

Yhä useamman työtehtävän voi tehdä etänä. Freelancereina tai mikroyrittäjinä työskentelevien diginomadien osuus työntekijöissä kasvaa. Kun työtä voidaan tehdä missä tahansa mihin tarvitaan enää erikseen työntekoa varten rakennettuja tiloja? Onko toimiston tarina tullut tiensä päähän?

Tuskinpa vain. Huolimatta siitä, että monet työtehtävät voisivat hoitua, vaikkei yrityksellä olisi toimistoa lainkaan, panostavat menestyvät yritykset toimistoihinsa tällä hetkellä hyvinkin paljon. Ne ymmärtävät, että paitsi työnteon, ovat toimistot myös kohtaamisen paikkoja.

Ihminen on aina työskennellyt pääasiassa ryhmässä. Hirven kaataminen tai maanviljely ei onnistunut ilman yhteistyötä. Yhtä lailla ilman yhteistyötä sato olisi jäänyt korjaamatta myös nykyajan menestysyritysten, kuten Googlen tai Facebookin kohdalla. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ympärilleen voidakseen hyvin ja ollakseen luova.

Yhtenä osoituksena yhteisön voimasta voidaan pitää myös coworking-liikkeen syntyä ja suosiota. Hieman samaan tapaan kuin 1700-luvun englantilaiset juristit, journalistit ja intellektuellit kokoontuivat kahviloihinsa paitsi keskustelemaan, myös työskentelemään, kokoontuvat nykypäivän freelancerit, mikroyrittäjät ja etätyöntekijät työskentelemään samaan tilaan toisten kanssa. He voisivat työskennellä riippumatossa rannalla tai vaikka omassa kodissaan peiton alla, mutta silti he valitsevat työskennellä siellä, missä on muitakin työtään tekeviä ihmisiä – toimistossa.

Olisiko toimistonne tulevaisuus Technopoliksessa? Katso vapaat toimitilamme!